Näyttelijä Lauri Tanskasen syöpä paljastui täysin yllättäen tavallisella lääkäri­käynnillä – oireili sala­kavalasti

Sisarukset-elokuvaa kuvattiin seitsemän vuotta. Tanskasten perheessä koettiin tuona aikana isoja iloja ja suuria suruja.

Seitsemän vuotta sitten Suomessa alkoi kuvausprojekti, jollaista ei ole täällä ennen tehty.

Sisarukset-leffassa aviopari Lauri ja Henna Tanskanen näyttelevät kaksosia, joille selviää aikuisiällä, että heillä on sisarpuoli Islannissa (Elin Petersdottir).

Saara Cantellin ohjaama draama yhdistää fiktiota, improvisaatiota ja todellista elämää välillä hurjillakin tavoilla.

Elokuvaa tehtäessä koettiin nimittäin tragedia, kun pääosan näyttelijä Lauri Tanskanen sairastui heti alkuvaiheessa syöpään. Hän alkoi kärsiä syksyllä 2016 selkäkivuista, joiden syyksi paljastui jo useita etäispesäkkeitä muodostanut paksusuolen syöpä.

Oltiin vakavien asioiden äärellä, mutta Lauri päätti, että sairastuminen saa olla osa elokuvan päähenkilön tarinaa.

– Onneksi oli tällainen porukka – tuttu ja turvallinen, mutta myös rohkea. He suostuivat mun toiveeseeni jatkaa elokuvaa.

Laurin diagnoosi oli hänen omien sanojensa mukaan vakava.

– Diagnoosi oli fataali, mutta siinä tilanteessa tuli sellainen elämänjano ja niin kova uho, että nyt ei lopeteta mitään, mikä on käynnissä. Teimme päätöksen, että kuvataan.

Pian Lauri leikattiin. Kaksi päivää leikkauksen jälkeen kamerat saapuivat sairaalaan.

– Kaikki mitä leffassa on, on kuvattu aidossa tilanteessa.

Alun perin leffaporukan piti tehdä vain jotain pientä.

– Meillä oli ”kovat taiteelliset ambitiot” lähteä tähän. Ajateltiin, että päästään Islantiin ja tehdään siellä jotain kivaa pienellä porukalla. Että niistä lähtökohdista, Lauri nauraa.

Mutta sitten tapahtumat ja ideat alkoivat vyöryä eteenpäin. Työryhmä huomasi, että se oli tekemässä jotain niin erikoista, että sitä piti jatkaa.

– Me loimme elokuvan hahmot ja ryhdyimme seuraamaan niiden elämää ja sitä, mitä heille tapahtuu. Käytimme kuvauksissa tosielämän tapahtumia ja paikkoja.

Otetaan esimerkki.

Suomessa järjestettiin mielenosoitus. Kuvausryhmä meni mukaan protestiin ja kuvasi fiktiivisen kohtauksen oikean tapahtuman keskellä.

– Meillä oli sellainen metodi, että kohtaukset oli rakennettu etukäteen, joten pystyimme näyttelemään ne siellä oikean mielenosoituksen keskelläkin.

Oikeiden tapahtumien hyväksikäyttö vei kuvausryhmän milloin minnekin lyhyelläkin varoitusajalla.

Vuonna 2016 Islanti voitti Englannin jalkapallon EM-turnauksessa ja eteni puolivälieriin Ranskaa vastaan.

– Katsottiin sitä matsia, ja kaikilla oli kännykät pöydällä. Ajateltiin että ok, jos ne voittavat Englannin, niin meidän on pakko lähteä Islantiin kuvamaan se Ranska-matsi, koska siellähän on silloin ihan hirveä hulina päällä, Lauri nauraa.

– Niin me lennettiin seuraavana päivänä Islantiin ja kuvattiin fiktiivinen kohtaus siellä jalkapallohuuman keskellä.

Kuvauksia ei pysäyttänyt edes lapsen syntymä, vaan myös jälkikasvu pääsi osaksi elokuvaa. Lauri ja Henna Tanskasella on 7- ja 10-vuotiaat tyttäret.

– Me ollaan tehty lisää näyttelijöitä tähän elokuvaan, Lauri nauraa, mutta vakavoituu.

Lasten ottaminen osaksi elokuvaa ei ollut hetken mielijohde.

– Se oli iso päätös, ja me mietimme sitä hirveästi. Ajattelimme, että olisimmeko me itse halunneet mukaan elokuvaan, kun oltiin lapsia. Olemme vaimon kanssa molemmat alalla, joten vastasimme myöntävästi.

”

Tämä on ollut hirveän voimaannuttava projekti. Meidän perheessä on ehtinyt sattua ja tapahtua vaikka mitä tänä aikana.

Perhe tiesi joutuvansa reissaamaan paljon, ja lasten mukana olo teki kaikesta paljon raskaampaa. He olivat kuitenkin yhdessä.

– Oli se välillä hurjaa hommaa. Se kaikki logistiikka reissun päällä. Henna kyllä venyi niin moneen suuntaan siinä lasten kanssa, että mä vain katselin sitä ihan ihmeissäni.

Elokuvasta tuli iso osa perheen elämää.

– Tämä on ollut hirveän voimaannuttava projekti. Meidän perheessä on ehtinyt sattua ja tapahtua vaikka mitä tänä aikana. Muita töitäkin on mennyt ohi tämän projektin takia.

Edessä on elokuvan ensi-ilta. Lauri Tanskasen sisällä kuplii ilo. Sellainen ilo, jota muiden on ehkä vaikea käsittää.

– Mä olen niin kiitollinen tälle porukalle, että me jatkettiin, ja nyt elokuva on valmis. Tänään on juhlat. On tämä aikamoista. Sellainen helpottunut hymy vain kasvaa.