Edellisellä hallituskaudella valtiovarainministerinä työskennellyt Annika Saarikko (kesk) on kertonut, että silloinen pääministeri Sanna Marin (sd) jäi hänelle etäiseksi.
Nyt Saarikko avaa asiaa kansanedustaja Susanne Päivärinnan (kok) uudessa Puolueellinen Päivärinta -podcastissa.
– Meitä yhdisti tiivis työ kriisien johtamisessa, mutta erityisesti loppuvaiheessa hänen työnsä korostui kansainvälisissä yhteyksissä ja julkisuudessa. Yhteistä tekemistä oli käytännössä aika vähän, Saarikko sanoo podcastissa.
Jätti jälkensä
Marin sai eron eduskunnasta syyskuussa. Marin siirtyi uusiin työtehtäviin Tony Blair-instituuttiin strategiseksi neuvonantajaksi.
Saarikko kertoo podcastissa uskovansa, että kaikki edellisen hallituksen puoluepuheenjohtajat ovat pohtineet, mitä tehdä seuraavaksi.
– Se oli merkittävä elämänvaihe, eikä se voi olla jälkiä jättämättä. Ratkaisuni oli jäädä ja puhun mieluummin omista kuin hänen [Marinin ratkaisuistaan]. Ymmärrän, että oli tienhaara, jossa piti valita.
Saarikon mukaan hän olisi päässyt helpommalla lähtemällä politiikasta. Hän päätti kuitenkin jatkaa keskustan puheenjohtajana uudelle kaudelle.
– Jäin, koska ajattelin että vastuunkantoa tappion jälkeen voi osoittaa monella tavalla. Viime kaudessa on paljon sellaista, jota pitää läpi käydä ja opetti paljon, Saarikko perustelee päätöstään.
Kriisit jättivät jälkensä
Saarikon mukaan kriisien täyttämä hallituskausi on muuttanut häntä poliitikkona ja yhteiskunnallisena toimijana.
– En ole entiseni sen jäljiltä. Ihmisenä toivottavasti olen, Saarikko sanoo.
Asiaan ovat Saarikon mukaan vaikuttaneet muun muassa koronan ”loppumatolta tuntunut” aika sekä Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, joka on edelleen käynnissä.
– En enää pelkää mitään ja toisaalta minun on vaikea päästää irti jatkuvasti huolen tunteesta. Se lisäsi minun huolta ja surua, siitä mihin suuntaan maailma on menossa. Siksi mun pitää jatkuvasti ja aktiivisesti etsiä toivoa – asioita, jotka ovat hyviä.
– Jos joku esimerkiksi kertoo, että ilmastonmuutoksen torjuntaan on tällainenkin ratkaisu olemassa, se tuottaa minulle poikkeuksellisesti iloa, Saarikko sanoo.
